Sukupolvi on yhtä aikaa pitkä ja lyhyt aikajänne. Sukupolven määrittely on jossain 20–30 vuoden tienoilla.
Käydyt kunta- ja aluevaalit ovat monelle keskustalaiselle uusi sukupolvikokemus. Kuntavaaleissa nimittäin päättyi keskustan 25 vuotta kestänyt ”torjuntavoittojen”, eli vaalitappioiden sarja. Edellisen kerran kuntavaalien tulos oli nimittäin voitollinen vuoden 2000 kuntavaaleissa.
Jos tälle sukupolvikokemukselle uskaltaa jotain sisällöllistä määrittelyä antaa, niin ensinnäkin se osoittaa, että keskustalaisille arvoille ja aatteille on suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen valtavasti tilaa ja tilausta. Ihmisyys ja sen kehitystarve on jatkossakin pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi.
Toinen vähintään yhtä tärkeä huomio on, että viha, populismi ja identiteettipolitiikka eivät ole kestävä perusta millekään aatesuunnalle ja puolueelle. Hetkellisiä voittoja näillä voidaan kyllä saada, mutta kun vaaleissa jokainen puolue tavoittelee aina valtaa ja vastuuta, niin näiden varaan rakennettu vaalimenestys on aina kuin savijaloilla seisova jättiläinen.
Mutta kolmas ja tärkein osa tätä sukupolvikokemusta on se, että keskustaliikkeen tulevaisuutta ei koskaan voi rakentaa vain puoluejohdon onnistumisten ja vetovoiman varaan. Tätä tietenkin myös tarvitaan, kun taistellaan viimeisistä prosentin kymmenyksistä, mutta vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että mitä meistä keskustalaisista jokainen tekee yhteisen vaalityön hyväksi.
Jos meistä jokainen tekee vähintään samanlaisella aktiivisuudella ja innolla vaalityötä eduskuntavaaleissa kuin mitä nyt käydyissä vaaleissa, niin vuoden 2027 osalta meillä on mahdollisuudet vaikka mihin.
Valta ei kuitenkaan koskaan ole itseisarvo, vaan ainoastaan väline omien arvojemme ja ihanteidemme toteuttamiseksi kansanvallan kautta.
Jotta voimme tulevaisuudessa vaaleissa lunastaa potentiaalimme, niin meidän kaikkien täytyy antaa panoksemme puolueen käynnissä olevaan ohjelmatyöhön.
Tulevan periaateohjelman täytyy onnistua kiteyttämään tähän aikaan sopivalla tavalla ihmisen arvo ja merkitys isänmaan ja ihmiskunnan rakentajana ja kuinka puolue pystyy kasvavalle joukolle suomalaisia olemaan kokoonkutsujana tässä rakennustyössä. Tässä on samalla kyse myös tämän keskustasukupolven suuresta tehtävästä.
